Tärkeä ja mielenkiintoinen virstanpylväs raskaudessa on saavutettu!
Minulla tuli viime viikolla 12 raskausviikkoa täyteen. Näin jälkeenpäin ajatellen aika on mennyt nopeasti. Tämä tunne ei kuitenkaan ole ollut jokapäiväistä!
Minulla tuli viime viikolla 12 raskausviikkoa täyteen. Näin jälkeenpäin ajatellen aika on mennyt nopeasti. Tämä tunne ei kuitenkaan ole ollut jokapäiväistä!
Olen kovasti odottanut jo mahan kasvua, mutta toisaalta olen iloinen että olen mahtunut vaatteisiini ongelmitta. En ole kertonut raskaudesta vielä kuin lähipiirille, joten siinäkin mielessä olen päässyt salailun kanssa suht helpolla...
Harmia on kaikki raskauden 12 ensimmäistä viikkoa aiheuttanut pahoinvointi ja loputon väsymys. Heti raskauden alussa koin pahoinvointia ja väsymystä. Olin myös usein ärtynyt ja kiukuttelin miehelleni pikkuasioista - anteeksi siitä!
Pahin "pahoinvointipiikki" taisi omalla kohdallani olla raskausviikoilla 6-11. Mikään ruoka ei maistunut ja mikäli jotain sai alas, se meinasi tulla samantien takaisin ylös. Oksentelu yllätti etenkin heti herättyäni aamuisin ja ennen nukkumaan menoa iltaisin. Vatsa oli myös koko ajan kipeä.
Tämä aiheutti omat haasteensa verensokereiden seurantaan ja insuliinin annosteluun. Joskus jouduin syömään ensin ja odottamaan hetken, pysyykö ruoka sisällä, jotta en pistäisi insuliinia liikaa ja tuskailisi ylimääräisten välipalojen ja mahdollisen oksentamisen kanssa hetken päästä uudestaan.
Raahauduin töihin joka aamu väsyneenä ja koin olevani uupunut vain istuessani toimistossa. Työpäivän jälkeen en voinut kuvitellakaan meneväni lähikauppaa pidemmälle. Pelkkä oleminen tuntui vievän kaikki voimani noiden muutaman viikon aikana. Olen ollut töissä hieman poissaoleva ja vähäpuheinen, ainakin omasta mielestäni.
Onneksi tilanne näyttää nyt paljon valoisammalta! Pahoinvointi on helpottanut ja oksentelu on vähentynyt. Olen edelleen väsynyt, mutta olen koittanut nauttia kävelylenkeistä koirien kanssa ja käynyt myös kuntosalilla. Urheilu on tehnyt pääasiassa hyvää, mutta olen tehnyt kaikkea vain omaa kehoani kuunnellen.
Tähän mennessä olen tavannut diabeteslääkärin ja diabeteshoitaja-kätilön kahdesti. Tapaamme noin kuukauden välein. Käyn myös kuukauden välein labroissa. Tapaamisissa olemme käyneet läpi laboratoriotulokset sekä verensokerikäyrät. Pitkäaikaissokeri tarkistetaan myös tapaamiskerroilla. Se on minulla ollut koko ajan hyvällä tasolla, mutta alkuraskaus on laskenut verensokereitani jonkin verran.
Varsinainen äidiksi kasvaminen ja raskauteen liittyvät neuvot saan neuvolasta - tämä tehtiin jo ensimmäisellä diabeteslääkärikäynnillä minulle selväksi. Neuvolassa olen käynyt kerran raskausviikko 8:n paikkeilla. Rehellisesti sanottuna ensimmäisestä neuvolakäynnistä ei ollut minulle mitään iloa. Neuvolantäti kertoi, että ei ole paljon asioita joita voisimme käydä läpi, koska hoitoni on diabeteksesta johtuen pääosin muualla. En tulisi neuvolassa tapaamaan lääkäriä tai käymään ultrassa, koska nämä palvelut kuuluisivat minulle diabeteksen takia muualta. Ruokarajoitteista sain ainoastaan lapun, jossa oli linkkejä nettisivuille, joista nämä tiedot voisin saada. Myös verenpaine tulisi mitata ennen neuvolakäyntiä itsemittauspisteessä käytävällä ja ilmoittaa tulos vastaanotolla. Seuraavaa aikaa en myöskään neuvolaan saanut, vaan minua ohjeistettiin olemaan itse yhteydessä rakenneultran jälkeen. No, toivottavasti muilla on parempia kokemuksia neuvolakäynneistä...
Olen kuitenkin iloinen siitä, että diabeetikon raskautta seurataan tarkasti. Kaikki asiat ovat minulle kuitenkin uutta - olen 1. tyypin diabeetikko elämäntilanteessa, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Myös tervettä ihmistä varmasti jännittää, kuinka raskaus sujuu. Pelkkä verensokereiden seuranta tai laboratoriotulokset eivät kerro kaikkea.
Vertaistuki olisi itselleni arvokasta, vaikka uskon ja luotan siihen, että kaikki sujuu hyvin.
Iloisin, kiitollisin ja jännittynein mielin, Elle<3
Kommentit
Lähetä kommentti