Mitä ilman ei 1. tyypin diabeetikko voisi elää?
Kerron seuraavaksi omista hoitovälineistäni ja käyttämistäni insuliineista.
Sairastumisesta asti minulla on ollut käytössä sekä pikainsuliini Novorapid että pitkävaikutteinen insuliini Levemir. Tällä hetkellä käytän Levemiriä kahdesti vuorokaudessa 12 + 11 annostuksella. Novorapidia laitan aterioilla noin 1 yksikköä kymmentä hiilihydraattigrammaa kohden. Normaalipainoisena minulla on käytössäni on 4 millin kertakäyttöiset neulat.
Naisena kuitenkin insuliinin tarve jonkin verran heittelee hormonitoiminnasta (esim. kuukautiskierrosta) riippuen. Ongelmana itselläni on sairastumiseni alusta asti ollut hypoglykemia eli laskeva verensokeri öisin. Verensokerini tuppaavat aamuyöstä herkästi laskemaan ja tästä syystä pitkävaikutteista insuliinia laitan yötä vasten yleensä yhden yksikön vähemmän. Erityisen tarkkana minun tulee olla nukkumaan mennessäni silloin, kun olen harrastanut päivän tai illan aikana liikuntaa. Toistaiseksi olen kuitenkin itse tunnistanut nämä öiset matalat sokerit ja herään niihin. Myös puolisoni on tarkka ja herää varmistamaan öisin, että minulla on kaikki hyvin.
Koska en ole sairastanut diabetestä 5 vuotta kauempaa, ei minulla ole paljoakaan kokemusta hoidon kehityksestä tai mullistuksista. Seuraan erilaisia diabetes-aiheisia julkaisuja vaihtelevasti. En siis pidä itseäni erityisen aktiivisena diabeetikkona.
Sairauteni aikana hoitotasapainoni on ollut suhteellisen hyvä koko ajan. En ole kyseenalaistanut apuvälineitä tai insuliinejani paljoakaan. Usein erilaisista diabetes-julkaisuista olen saanut kuitenkin huomata, ettei diabetesta hoideta eri puolilla Suomea tasapuolisesti. Kaikille ei mielestäni anneta mahdollisuuksia tasa-arvoiseen sairauden hoitoon. Ikävää on, että välillä tuntuu ettei "uusista jutuista" edes kerrota diabeetikolle itselleen. Kaikkea kun ei aina itse ymmärrä kysyä! Uusista välineistä ei välttämättä kerrota diabetesvastaanotolla, eikä laadukkaita ja hoitoa helpottavia välineitä ole tarjolla jokaiselle halukkaalle. Ikävän usein raha ratkaisee, vaikka tässä asiassa ei mielestäni ole järkevää säästää. Diabeteksen hoito kestää sairastuneella läpi elämän, ja mielestäni siitä syystä sairauden hoitoa ja liitännäissairauksien ennaltaehkäisyä tulisi tukea kaikin mahdollisin keinoin. Laadukkaan hoidon sekä hoitovälineiden saannin ei tulisi olla kiinni asuinpaikasta.
Minulla on ollut pari vuotta käytössäni on Accu-Chekin Mobile -verensokerimittari. Sairauden alkuvaiheissa käytin FreeStylen verensokerimittaria, jossa jokainen sormenpäämittaus edellytti erillisen lansetin laittamista koneeseen ja mittausta varten sormea rei'itettiin erillisellä kynäneulalla. Tästä tuli paljon jätettä ja verensokerin mittaaminen vei paljon aikaa.
Kerroinkin ajatuksistani diabetesvastaanotolla, ja sain diabeteshoitajalta kokeiluun Accu-Chekin verensokerimittarin. Tykästyin mittariin heti. Sormenpäämittaukset nopeutuivat ja tulokset olivat luotettavia. Accu-Chekin mittarissa on valmiina kasetti, jolla pystyy mittaamaan verensokerin 50 kertaa. Lisäksi neulakynä vaihdettavalla terällä on kiinni mittarissa. Erillistä säilytyspussukkaa en enää mittarilleni tarvitse! Kaikki tarvitsemani välineet kulkevat yhdessä pussukassa. Datan pystyy siirtämään usb-liitännän avulla omalle koneelle.
Olen kiitollinen, että olen saanut elämää helpottavan mittarin käyttööni. En kuitenkaan voi ottaa verensokerimittarianikaan itsestäänselvyytenä. Viimeksi vastaanotolla käydessäni hoitaja kuitenkin kertoi, että koska kaupunki ei puolla tämän laitteen käyttöä, saattaa kyseisen mittarin käyttö jatkossa tulla omakustanteiseksi. Verensokerimittari voidaan koska vain ilman halukkuuttani vaihtaa takaisin tuohon perusmalliin. Tulevaisuus näyttää, koska tämä tapahtuu ja viedäänkö mahdollisuus tämän verensokerimittarin käyttöön. Lisätietoa mittarista voit lukea valmistajan nettisivuilta.
Kertoessani diabetesvastaanotolla raskaushaaveistani, sain lääkäriltä "puollon" FreeStyle Libre -verensokerimittariin. Korjaan kuitenkin heti alkuun, että Libre ei varsinaisesti ole verensokerimittari koska se mittaa glukoositasoa kudosnesteestä. Libreä voikin pitää eräänlaisena verensokerimittarin ja sensorin välimallina. Libressä on erillinen olkavarteen kiinnitettävä, parin euron kolikon kokoinen "anturi", jonka avulla lukulaite voi skannata verensokerin esimerkiksi vaatteiden läpi. Tämä sensori kestää 14 vuorokautta, jonka jälkeen sen voi itse kotioloissa vaihtaa. Sensorin vaihtaminen ei satu.
Uusi mittari on näkynyt erilaisissa artikkeleissa lehdissä ja verkkojulkaisuissa. Myös blogeissa ja netin keskustelupalstoilla olen törmännyt kuluneen vuoden aikana tähän verensokerin "etälukulaitteeseen" ja käyttökokemuksiin. En kuitenkaan ole itse kokenut tätä tekniikkaa välttämättömäksi, koska olen ollut tyytyväinen verensokerimittariini. Pakko kuitenkin todeta, että kyllähän tämä glukoosin seuranta ilman pistoksia on elämääni helpottanut.
Minulla on FreeStyle Libre ollut käytössä nyt noin reilun kuukauden. Ennen mittarin vaihtoa minun tuli allekirjoittaa sitoumus siitä, että mittari on annettu minulle vuoden määräajaksi ja sillä edellytyksellä, että hoitotasapainoni uudella mittarilla parantuu nykyisestä. Jos muutosta ei positiivisessa mielessä tapahdu, voidaan mittari ottaa minulta pois myös ennen tätä. Koska käyttökokemus on itselläni vasta kovin alussa, tulen kertomaan käyttökokemuksistani lisää hieman myöhemmin.
Lisätietoja Librestä voi lukea valmistajan nettisivuilta.
Kommentit
Lähetä kommentti