Mikä ottaa ykköstyyppiläistä päähän?

Heti sairastumiseni jälkeen muistan, kuinka paljon ihmisillä oli ennakkoluuloja diabetestä kohtaan. 

Kertoessani, että olin sairastunut, sain oudoksuvia katseita. Moni ei tiennyt, kuinka reagoida. Osa meni hämilleen ja osa alkoi osoittelemaan sormella. Osa mietti tarttuuko sairaus, osa yhdisti sairauden vain ylipainoon. Osa alkoi arvostelemaan elämätyyliäni, kun taas osa ruokavaliotani tai liikuntatottumuksiani.

Valitettavan usein tänäkin päivänä törmään tilanteisiin, joissa joudun selittelemään tai korjaamaan virheellistä tietoa 1. tyypin diabeteksestä. Moni on saanut jostain käsityksen, että diabetes on aina sairastuneen omaa syytä. Kaikille en koe tarpeelliseksi korjata tai selittää asioita, mutta rehellisesti sanottuna välillä tekisi mieli kehottaa ihmisiä ottamaan asioista enemmän selvää, ennen kuin avaavat suunsa. Tarinat "tutun tutun tutuista" tai "eksoottisista ruokavalioista, joilla sairauden voi estää" eivät varsinaisesti tue tai edesauta elämääni diabeteksen kanssa. 

Ärsyttävän usein artikkeleissa ja uutisissa puhutaan eri tyypin diabeteksistä yleiskäsityksellä diabetes. Diabetestä on useaa eri tyyppiä. On olemassa 1. tyypin diabetes, 2. tyypin diabetes, raskausdiabetes sekä paljon muita eri ilmenemismuodon diabeteksiä ja kaikkea näiltä väleiltä. Lisätietoa erilaisista diabetestyypeistä löytyy lyhyesti täältä. Yksikään diabetes ei ole samanlainen. Jokainen diabeetikko tarvitsee yksilöllistä, alan ammattilaisten tarjoamaa hoitoa. Jokaisen diabeetikon lääkitys on erilainen. Jokaisen diabeetikon elämäntilanne on erilainen. Diabetes ja sen hoito on monen osa-alueen ja tekijän summa. 

Ei ole olemassa yleispäteviä Matti Meikäläisen antamia ohjeita diabeteksen hoitoon. On olemassa alan ammattilaisten tekemiä hoitosuosituksia, jotka perustuvat lääketieteellisiin tutkimustuloksiin ja faktatietoihin. Muistan parin vuoden takaisen työterveyslääkärillä käynnin. Menin tuolloin lääkärin juttusille muista syistä, mutta lopulta keskustelu kääntyi lääkärin mielestä minun huonoon diabeteksen omahoitoon. Sain kuulla vähättelyä omahoidostani ja myös pitkäaikaissokerini oli työterveyslääkärin mielestä liian korkea. Tämän jälkeen varasin itku kurkussa ajan diabeteslääkärille, joka vastaanotolla naurahtaen totesi hoitotasapainoni olevan hyvällä tasolla. Diabeteslääkärin mielestä työterveyslääkäri on mitä luultavammin verrannut pitkäaikaissokeriani terveen ihmisen viitearvoihin. Tämä kuulostaa itsestäni melko hurjalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että paras hoidon arvioija on usein diabeetikko itse. Ammattilaiset voivat tarjota apua omahoidon tueksi, mutta kaikilla lääkäreilläkään ei ole tähän riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä.

Erityisen paljon itseäni ärsyttävät uutisoinnit tyylillä: "Näin vältyt diabetekseltä". Itse en henkilökohtaisesti olisi koskaan voinut välttyä sairaudeltani mitenkään. Ihan sama, kuinka paljon olisin liikkunut tai kuinka puhtaasti olisin syönyt, olisin sairastunut silti. En ole aiheuttanut sairauttani millään yksittäisellä teolla tai elämäntavoillani. En ole koskaan ollut ylipainoinen. En ole koskaan käyttänyt huumeita. En ole koskaan syönyt tolkuttomia määriä roskaruokaa. En ole käyttänyt punaista maitoa tai kaatanut sokeria purkista suuhuni. Näillä asioilla ei siis ole tekemistä sen kanssa miksi sairastuin. 

Sairauteni syytä ei tarkasti tiedetä, mutta 1. tyypin diabeteksestä tiedetään ettei sen aiheuttajana ole elämäntavat.  Ulkoisilla  tekijöillä sekä perimällä on kuitenkin osuutta sairastumiseeni jossakin määrin. Haimani beetasolut ovat tuhoutuneet eivätkä ne tuota insuliinia, kuten terveellä ihmisellä.  Toistaiseksi sairauteen ei ole keksitty parannuskeinoa tai ennaltaehkäisyä, vaikka tutkimustyötä paljon asioiden eteen tehdäänkin.

Välillä tuntuu, että joku tietää sairaudestani enemmän kuin minä itse. Sairauden alkutaipaleella itseäni loukkasi erityisesti väitteet, joissa joku tokaisi että: "ei olisi kannattanut niin usein juhlia" tai "olisit muistanut syödä enemmän vitamiineja". Tuolla logiikalla kaikki jotka "juhlivat" tai "eivät syö riittävästi vitamiineja" sairastuisivat 1. tyypin diabetekseen.

Koen, että etenkin heti sairastumiseni jälkeen sain aivan liian vähän tukea uuden elämän opettelulle loppuelämän sairauden kanssa. Osittain tämä johtui varmasti hämmennyksestä ja läheisten ajattelemattomuudesta. Olin kuitenkin ikävässä tilanteessa, koska olin vasta itsekin sairastunut ja tutustuin diabetekseeni ja sen hoitoon. Kuitenkaan kukaan, joka kohtaa elämässään kriisin ei kaipaa jossittelua tai jälkiviisautta ulkopuolisilta. Mitä kommentin esittäjä saa, kun kertoo toiselle harhaluuloa totuutena? Jossittelu, syyllistäminen ja "totuuksien" laukominen on turhaa. Apua, tukea ja kannustusta olisin mielelläni ottanut vastaan kuuntelevien korvien muodossa läheisiltäni sekä diabetesvastaanotolta ammattilaisten toimesta.

En usko, että kukaan meistä kaipaa sääliä tai erityiskohtelua, oli sitten kyse diabeteksestä tai jostakin muusta isosta asiasta elämässä. Pohjimmiltaan olen kuitenkin edelleen se sama ihminen, kuin ennen sairauttanikin olin.